Yhteisöön kuuluminen vähentää yksinäisyyttä

02.06.2022
Yhteisöön kuuluminen vähentää yksinäisyyttä
Yhteisöön kuuluminen vähentää yksinäisyyttä

Sain kutsun syntymäpäiväjuhliin. Juhlissa tapasin ihmisiä, joita en ollut tavannut aikoihin, mutta joista pidän kovasti. Kun heitä näki taas, iski pieni kaiho siitä, etten ole heitä pitkään aikaan nähnyt, ja ikävä siitä, etten tule heitä vähään aikaan näkemäänkään. Se ei johdu minusta, heistä tai välimatkasta. Se johtuu siitä, että asia, jonka vuoksi olemme viettäneet yhdessä aikaa, ei ole enää yhdistä meitä. Kuulostaa dramaattiselta, mutta sitä se ei ole. Elämämme aikana liitymme, kuulumme ja jätämme erilaisia yhteisöjä. Tärkeää on, että niitä kulkee aina elämässämme mukana, sillä yhteisöön kuuluminen vähentää yksinäisyyttä.

Yhteisöistä löytää ihmissuhteita

Syntymäpäivien jälkeen laskin, että minulla on noin seitsemän hyvää ystävää, joita näen useammin tai harvemmin. He ovat sellaisia ihmisiä, joihin pidän yhteyttä ja heidän kanssaan jaan elämäni ilot ja surut. Tämän lisäksi minulla on valtava joukko tuttavia, ihmisiä, joista pidän ja joiden seurasta nautin paljon, mutta he eivät ole sellaisia ystäviä, joihin yhteydenpito olisi  säännöllisestä. He liittyvät elämässäni olleisiin ja oleviin yhteisöihin, kuten työpaikkoihin, harrastuksiin, asuinpaikkoihin tai lasteni koulun vanhempiin ja lasten harrastuksiin. Eli meidät on yhdistänyt joku "konteksti", yhteinen maailma, yhteisö, joka on saattanut meidät yhteen ja jonka puitteissa olemme tavanneet, tutustuneet ja viettäneet aikaa.

Syntymäpäivillä tapaamani ihmiset liittyivät entiseen työhöni ja harrastusryhmään, jonka jäsen en enää ole. Molemmissa yhteisössä oli mukavia ihmisiä, joiden kanssa yhteistyö oli innostavaa ja hauskaa. Mutta vaihdoin työpaikkaa ja harrastusryhmää, joten säännöllinen tapaamisyhteys näihin ihmisiin katkesi. Olen jättänyt taakseni monta yhteisöä ja sen myötä monia ihmisiä, koska luontevaa syytä tapaamiseen ei enää ole. Joskus näistä yhteisöistä joku jää ystäväksi, mutta moni merkittävä ihminen jää taakse. Omatkin ystäväni olen tavannut jossain yhteisössä, kuten opiskellessa tai harrastuksissa, mutta heihin syntynyt side on muodostunut niin vahvaksi, ettei sen olemassaolo tarvitse ympärilleen enää yhdistävää yhteisöä.

Ihmiset tarvitsevat yhteisöjä

Olen kokenut kuuluvani vahvasti omiin yhteisöihini silloin, kun niiden aika on ollut. Olen ollut yhteisölleni tärkeä jäsen ja olen antanut sille panokseni. Olemme tehneet yhdessä asioita, puhuneet, nauraneet, surreet. Olemme välittäneet toisistamme, iloinneet kun tapaamme, jakaneet arkea. Jotkut yhteisöt ovat pysyvät mukanani koko tähänastiseni elämänkaaren ajan. Mutta jotkut yhteisöt ihmisineen jäävät taakse. On muutettava isompaan asuntoon ja pihayhteisö jää. Lapset kasvavat aikuisiksi eikä enää tavata muiden vanhempien kanssa kentän laidalla. Työväenopiston teatteriryhmän kausi päättyy ja ryhmä hajoaa. Vaihdan työtehtäviä, muutan paikkakuntaa. Mutta toisaalta, voin liittyä uusin yhteisöihin, löytää mukavan naapuruston, harrastuksen, yhdistyksen, työn tai vapaaehtoistehtävän.

Yhteisöt ovat meille tärkeitä. Ilman yhteisöä ihminen on yksin, hän ei kuulu minnekään. Yhteisöön kuuluminen vähentää yksinäisyyttä ja estää syrjäytymästä. On siis sekä inhimillisesti merkittävää ja yhteiskunnallisesti tärkeää, että jokaisella on joku yhteisö, johon hän kuuluu. Yhteisöistä löytyvät myös ystävät.

Yksinkertaisin tapa  mataloittaa ihmisten liittymistä yhteisöön, esimerkiksi ikäihmisten korttelikerhoon, on henkilökohtainen kutsu.