Yhteisöllisyys elää suhdeverkostossa

24.04.2022
Suhdeverkosto
Suhdeverkosto

Yhteisöllisyyden perusta on se, että olemme toisillemme olemassa ja olemme avoimen uteliaita tutustumaan uusiin ihmisiin. Mitä enemmän yhteisön jäsenillä on henkilökohtaisia suhteita yhteisön toisiin jäseniin ja yhteisiä jaettuja kokemuksia, sitä yhteisöllisemmäksi yhteisö koetaan. Yhteisöllisyys siis elää suhdeverkostossa.

Yhteiset intressit synnyttävät ryhmän sisälle yhteisöllistä imua. Se saa ihmiset kokoontumaan ja motivoitumaan yhteiseen tekemiseen. Samanhenkisten ja mukavien ihmisten seurassa viihtyy ja syntyy kokemus turvallisuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta. Arvomaailma näkyy ryhmän suhteissa ja teoissa, joka vetää puoleensa samalla tavalla ajattelevia tai samaan päämäärään pyrkiviä. Yhteisöissä tosin aina vaarana se, että sen jäsenet haluavat pitää kiinni saavuttamastaan ryhmähengestä ja pitää ryhmän muuttumattomana, joten se sulkeutuu ja sen rajat muuttuvat paksummiksi, eikä uusia pääse sisään. Jossain vaiheessa ryhmä hiipuu, koska se ei uusiudu.

Yhteisöllisyyden rakentaminen

Viimeisimmässä hankkeessani (Käräjätörmän monisukupolvinen yhteisökylä 2018-2021) perehdyin asumisen yhteisöllisyyteen ja eritysesti siihen, miten yhteisöllinen kortteli syntyy.  Lähdin ratkomaan yhteisöllisyyden syntymisen prosessia kolmen havainnon innoittamana. Ensimmäisenä se huomio, että monissa uusissa kortteleissa on yhteisiä tiloja yhteisöllisyyden mahdollistamiseksi, mutta niitä ei käytetä tai niitä käyttää joku pieni ryhmä. Miksi yhteisöllisyyttä ei synny, vaikka sille olisi puitteet? 

Toinen ja kolmas havainto liittyvät omiin kokemuksiini asumisesta yhteisöllisessä korttelissa. Ensimmäistä olin rakentamassa ja muistan alkuvuosien mahtavan yhteishengen ja yhteisen tekemisen innostuksen. Toiseen yhteisölliseen kortteliin muutin, kun sen "parhaat vuodet" olivat jo takana päin. En oikein koskaan päässyt mukaan. Oliko yhteisöllisyys jo hiipunut tai vain vanhojen asukkaiden omaisuutta?

Syvennyin asiaan tekemällä aiheesta kyselytutkimukseen perustuvan graduni 2020. Sen tärkeimpiä oivalluksia oli, että siinä vaiheessa, kun halutaan synnyttää jonkun asuinkorttelin tai ryhmän yhteisöllisyyttä, täytyy panostaa siihen, että yhteisöllisyys on esteetöntä eli kaikkien on mahdollista valita, miten yhteisön elämään osallistuu. Jotta yhteisöllisyys alkaisi elää, on panostettava suhdeverkoston rakentamiseen; siihen, että ihmiset tutustuvat toisiinsa ja heillä on kohtaamisen paikkoja. Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että yhteisöllisyys mahdollistuu parhaiten niin, että uuden yhteisön alkua auttaisi henkilö, joka kutsuu koolle, tutustuttaa, valtuuttaa ja mahdollistaa.

Jotta esteetön yhteisöllisyys mahdollistuu, tarvitsee se siis yhteiselämän nivelvaiheisiin pientä apua ja tuuppausta. Tällainen tuuppari voisi olla vaikka alueellinen tai jonkun toimintasektorin yhteinen yhteisökehittäjä. Eli tarvetta olisi ihan uudelle työtehtävälle, joka taatusti lisäisi ihmisten hyvinvointia, kunhan keksittäisiin, kuka sen palkan maksaisi.

Jos haluat kehittää jonkun ryhmän, yhteisön tai asuinpaikan yhteisöllisyyttä, panosta suhdeverkoston synnyttämiseen ja vahvistamiseen.